Jouluperinteet

Moikka ja hyvää joulua!

Taas on se aika vuodesta, kun vietetään joulua lähimmäisten ja rakkaidensa kanssa.
Jokaisella on omat jouluperinteensä, joista halutaan pitää kiinni. Niin on myös meillä ja kerron teille nyt niistä.

Aamulla lapsena ainakin minä heräsin jo aika varhain, koska olihan luvassa superjännä päivä. Viime vuosina herääminen on kuitenkin alkanut vähän venyä. Herään yleensä kuitenkin sen verran ajoissa, että kerkeän hetken katsoa Joulupukin kuumaalinjaa ja muita jouluisia lastenohjelmia. 

Meillä äiti on yleensä jo aamulla ollut hääräilemässä keittiössä ja sieltä on aina tullut ihana joulun tuoksu koko taloon. Äidin yksi perinne on paistaa jouluaamuna pipareita, jotta talossa tuoksuisi niiltä ja joululta.

Aamupäivällä äidin veljet tulevat yleensä käymään meillä, jonka yhteydessä syödään aamupalaa ja kahvitellaan. Kun kuulumiset on siinä vaihdettu, ollaan me lähdetty käymään hautausmaalla muistamassa edesmenneitä sukulaisia. Viime vuosina minä ja siskoni ollaan kuitenkin jätetty tämä reissu välistä ja käyty oma reissu illalla, kun on jo pimeää.



Kun hautausmaalta on palattu, alamme me pikku hiljaa valmistamaan jouluruokaa ja kun se saadaan valmiiksi nautimme me siitä. Meidän joulupöytään kuuluu perinteisesti, kinkku, perunat ja makaroni, lohi eri muodoissa, rosolli, erilaiset laatikot ja montaa eri salaattia ja monet muut herkut. Mun oma lempparisalaatti on Waldorfin salaatti. 

Jouluruoan jälkeen ollaan yleensä levätty hieman. Lapsuudessa mun vanhemmat halusi ottaa päiväunet. Se olikin ihan kidutusta lapselle, kun en olisi millään malttanut odottaa, että lahjat avattaisiin jo. Nykyään käyn tässä vaiheessa hautausmaalla muistamassa edesmenneitä sukulaisiani ja läheisiäni.

Kun päiväunilta on herätty, lämmitetään meillä joulusauna. Sillä aikaa kun sauna lämpenee kahvitellaan me jouluisten herkkujen, kuten torttujen, erilaisten juustokakkujen ym. äärellä. 
Meidän joulusaunaan kuuluu perinteisesti saunavihdat, jotka me ostetaan naisten messuilta joulukuun alussa. Tänä vuonna minä hankin meidän perheelle pari vihtaa yhtenä joululahjana. 

Saunan jälkeen aletaan pikku hiljaa avata lahjoja. Meillä ei ole minun ja siskoni lapsuuden jälkeen käynyt joulupukkia, paitsi viime vuonna kun meillä oli joulua viettämässä pienempiä lapsia, jotka uskovat vielä siihen.



Lahjojen avaamisen jälkeen me vietetään yhdessä aikaa, katsotaan elokuvia ja keksitään muuta yhdessä tekemistä. Tänä jouluna pelattiin esimerkiksi uutta lautapeliä.

Meidän jouluaattomme kulkee siis aika perinteisellä kaavalla, ilman mitään suurempia erikoisuuksia :)

Millainen joulu teillä on?

Roosa

Mikä on suurin pelkoni?

Tähän olen kylläkin vastauksen jo paljastanut omassa esittelyssäni, johon linkki löytyy blogin yläosasta.
En ole siis ikinä pelännyt hämähäkkejä tai muita vastaavia. Olen jopa silittänyt kuollutta kyykäärmettä lapsena, koska minusta se oli jotenkin mielenkiintoista. Pelkoni ei siis liity mihinkään konkreettiseen. Suurin pelkoni liittyy tunteeseen, yksinäisyyteen. Suurin pelkoni on yksinäisyys ja se, että menetän kaikki läheiseni.

En tiedä, minkä takia tästä on tullut suurin pelkoni. En ole elämässäni kokenut mitään pitkäaikaista yksinäisyyttä. Tottakai välillä, varmaankin jokainen, kokee yksinäisyyttä kun kavereilla on omia menoja ja muu perhe on esimerkiksi matkoilla.

Pelkooni vaikuttaa varmasti se, että olen aina täyttänyt vapaa-aikani kaikella tekemisellä. Kuten kerroinkin jo aiemmin, kulutin lukion 3.vuoden ohjaten neljää kerhoa, käymällä joogatunnilla sekä sählyssä. Toimin myös nuorisovaltuustotoiminnassa, maakunnallisessa nuvassa puheenjohtajana ja kunnallista nuvaa olin mukana suunnittelemassa. Kirjoittelin paikallislehteen, Kuhmolaiseen, juttuja ja pyrin näkemään poikaystävääni, sukulaisiani sekä ystäviäni. Minun ei siis ole tarvinnut pohtia, kuinka kuluttaisin vapaa-aikaani kaiken tämän jälkeen.

En voisi kuvitella, että vapaa-aikani olisi vain tyhjää. Olen tottunut aikatauluttamaan elämääni ja että elämäni on täynnä tekemistä. Tämä onkin varmasti osanaan syynä siihen, että pelkään yksinäisyyttä ja elämäni tyhjentymistä ja tylsistymistä.

Toisena syynä on varmasti se, että minulla ei ikinä ole ollut yhtä parasta kaveria. Olen aina ollut kaveriporukoissa ja en ole ikinä ollut kenenkään kanssa bestis tai vaihtanut bestis -korua kenenkään kanssa. Se, että minulla ei ole lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa ollut yhtä tiettyä kaveria, jolle uskaltaisin kertoa kaiken, vaikuttaa siihen, että pelkään etten tule saamaan ikinä kaveria, jolle voisin kertoa kaiken mitään pois jättämättä tai piilottelematta. Onneksi yhdeksännellä luokalla lähennyin pikkusiskoni kanssa ja nykyään Veera on minun paras ystäväni (Lukaksen ohella tietenkin).

Lukioaikana olen myös saanut uusia ystäviä, joiden kanssa jaan samanlaisia ajatuksia asioista, jonka myötä en ole edes kaivannut elämääni enää yhtä tiettyä bestistä. Tottakai minulla on myös ystäviä alakouluajoilta.  Yksi niistä muuttaa kanssani yhtä aikaa Joensuuhun ja en malta odottaa, että pystyn taas viettämään aikaa enemmän hänen kanssaan.

Muuttamisessa minua eniten pelottaa se, että jään yksin. Tottakai tiedän, että tulen kohtaamaan samankaltaisia ihmisiä yliopistolla ja saamaan sitä kautta uusia ystäviä. Ja tottakai lapsuudenystäväni ja sukulaiseni, jotka asuvat Joensuussa tai siinä lähellä ovat myös auttamassa minua ja tukenani.
Mutta tottakai sisimmässäni pelkään sitä, että en tule saamaan samanlaisia ystäviä kuin minulla täällä Kuhmossa. Mielestäni se pelko on myös ihan tervettä. Ei ole hyvä taikka tervettä lähteä soitellen sotaan, kohti tuntematonta liian suurin odotuksin. Pieni pelko antaa sopivaa varovaisuutta kavereiden etsimiseen.

Mutta onneksi Kuhmon ystäviin voi aina pitää yhteyttä ja Kuhmoon voi helposti palata esimerkiksi viikonloppuisin, varsinkin kun Joensuuhun ei todellakaan ole pitkä matka. Nykyajan skypet ja puhelut ovat niin laadukkaita, että jospa se auttaisi siihen, että en joutuisi kohtaamaan suurinta pelkoani.

Kirjoitin tästä aiheesta myös yhdessä esseessä lukiossa. Muistan kuinka kirjoitin, että yksinäinen voi olla, vaikka ihmisiä olisi ympärillä paljon. Ympärillä olevien ihmisten pitää olla huomioonottavia ja välittäviä. Yläkoulussa vietin välitunneilla aikaa kaveriporukassa, jossa kukaan ei sanonut minulle mitään. Koin olevani yksinäinen, vaikka en ollutkaan yksin välituntia. Tämä teki minut myös ylivarovaiseksi. Kun muut keskustelivat jostain aiheesta, johon minulla olisi ollut kommentti, mietin oman kommenttini muotoilua niin paljon, että puheenaihe kerkesi jo vaihtua. Pelkäsin epäonnistumista.

Epäonnistuminen on omalla tavallaan myös yksi suuri pelkoni. Olen aina vaatinut itseltäni täydellisyyttä. Joku varmaan ajattelee, että miksi tai että justjoo miten pinnallista, mutta minulle on ollut tärkeää elämässä menestyminen. Olen halunnut hyvät todistukset ja hyvän maineen, jos joskus vaikka palaisinkin yhteistyöhön heidän kanssaan. Tulevaisuus näyttääkin, että ovatko minun opettajani joskus kollegoitani. Epäonnistumisen pelosta olen kuitenkin pyrkinyt opettelmaan pois. Olenkin yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani siihen, että aina ei voi onnistua.  Sitä hoen kun frisbeegolffaan ja kiekko lähtee väärään suuntaan tai kun englannin kokeesta sain huonon arvosanan. Aina ei jaksa löytää kaikesta sitä positiivista. Ja minusta se on ihan ymmärrettävää. Ei aina pidäkään olla hälläväliä asenne, sillä muutenhan omien tavotteiden saavuttaminen ei voisi olla edes mahdollista. Sopiva täydellisyyden hakeminen on siis ihan hyvästä. 

Mitä sitten, kun joudun kohtaamaan pelkoni? Tottakai pelon kohtaaminen ahdistaa ja saa surulliseksi. Onneksi olen puhunut pelostani Lukakselle, perheelle ja ystäville, joten he ymmärtävät ja osaavat varmasti piristää minua, jos joskus olisin yksin asuessani yksinäinen.
He ovat myös opettaneet minulle, että ei täydellinen aina tarvitse olla. Äitikin on sanonut, että ei kaikessa voi olla hyvä. Tärkeää on, että vanhemmat sanovat näin, sillä silloin ainakin minä voin hyvällä omalla mielellä keskittyä niihin hyviin suorituksiini, enkä niin niiden epäkohtien löytämiseen, niiden murehtimiseen ja niistä poispääsemiseen. Minusta jokaisen tulisinosatakin nimetä asia, jossa on huono. Ja nimeämistä tärkempää on vielä hyväksyä se.

Mitkä ovat teidän pelkonne?

Boyfriend tag 2

Julkaisin joskus ajat sitten boyfriend tagin poikaystäväni kanssa, josta sain positiivista palautetta. Tässäpä siis toinen osa...

1. Mistä ruoasta pidän/en pidä?
Roosa tykkää aika monesta ruoasta, esim. kasvisruoasta. Roosan lempiruoka on varmaan uunissa paistetut kasvikset ja grilliruoka.
Roosa ei tykkää tonnikalasta.
Lukas on kyllä siinä oikeassa, että tykkään monesta ruoasta, ja minulle itselle on lähes tulkoon mahdotonta sanoa lempiruokaani. Mutta Lukaksen äidin tekemät kasvikset uunissa ovat ihan parhautta!
Taisin juuri pari päivää sitten mainita Lukakselle, että minä en hirveästi tykkää tonnikalasta. En pidä myöskään seistä! Myös monien suosikki lasagne/lasagnette kuuluu minun inhokkeihini.


2. Katson telkkaria. Mitä sieltä luultavimmin tulee?
Selvityjät Suomi! Ja Salkkarit.
Eniten minun televisiostani näkyy kyllä Uusi Päivä. Kesän ajan olen katsonut vanhoja jaksoja ja syksyllä tulen katsomaan vielä lisäksi uusiakin jaksoja. Lisäksi Lukaksen mainitsemat Selviytyjät Suomi ja Salkkarit kuuluvat lempisarjoihini. Temptation Island Suomi kuuluu myöskin ohjelmiin, joita seuraan. Olen itseasiassa seurannut sitä ensimmäisestä kaudesta alkaen.



3. Missä olen erityisen hyvä?
Roosa on erityisen hyvä opettamisessa ja yhteiskuntaopissa (ja koulussa yleensä). 

Minä en oikeastaan osaa sanoa missä olisin hyvä. Mä oon ainakikn hyvä hukkamaan mun tavaroita (varsinkin puhelimeni)!

4. Missä olen huono?
Roosa ei oo huono missään
Minä olen asiasta kyllä vähän eri mieltä. Minä olen ainakin todella huono häviämään. Olen myös aika huono englannissa.


5. Mitä pelkään?
Roosa pelkää, että se menettää jonkun läheisen.
Totta! Pelkään myös yksinäisyyttä. Tästä aiheesta on myös jonkun ajan päästä tulossa uutta postausta.

6.  Miten minut saa ärsyyntymään?
No, mä oon ärsyttänyt Roosaa aika monesti. Viimeksi ärsytin sitä kun hävitin mun juhlakengät.

Minut saa ärsyyntymään, kun kertoo jotakin juttua, niin jutun kertoja jää takertelemaan. Esimerkiksi, että tapahtuiko jutun tapahtumat eilen vai toissa päivänä. 
Lukaksella on tapa leikkiä uimassa Titanicin Jackin hukkumiskohtuasta. Se saa myös minut todella ärsyyntymään.


7. Entä piristymään?

Kun keksii jotain kivaa tekemistä. 
Kyllä! Riittää kuhan minun ajatukset saa pois siitä ärsyttävästä tai surullisesta asiasta.

8. Jos asuisin ulkomailla, niin missä?

Varmaan Ruotsissa (ihmettelen kyllä miks)
En oikein osaa sanoa mitän tiettyä maata. Tykkään asua Suomessa, enkä haluaisi muuttaa täältä pois. Mutta jos tulisi tilanne, että joutuisin täältä pois muuttamaan, haluaisin muuttaa johonkin Pohjoismaahan, kuten Ruotsiin, Norjaan tai Islantiin. 


9. Minkälaista musiikkia inhoan?

Heviä
Lukas on tässäkin oikeassa. Lisäksi en pidä rockista tai YleX:än illalla kuuluvasta musiikista.


10. Minkälaisista elokuvista pidän?
Romanttisista teinijutuista

Näiden lisäksi kun mukana on hieman jännitystä, en elokuvalta vaadi enempää! Inhoan yli kaiken kauhuelokuvia.



11. Minkä parissa vietän mielellään monia tunteja? 
En oikein osaa sanoa mitään tiettyä, mutta ainakin se tykkää kun vietetään paljon aikaa yhessä.
Lapset ovat yksi asia, joiden kanssa viihdyn useitakin tunteja. Siitä kertoo, esimerkiksi se, että ohjasin lukion kolmannella neljää kerhoa. Tykkään myös keksiä aktiviteetteja ja tekemistä sisko- ja velipuolelleni.

12. Kuinka kauan tarvitsen aamulla aikaa valmistautumiseen?
Nykyään herätyksestä töihin menee noin tunti, kun Roosa ei meikkaa. Mutta kun Roosa meikkaa niin sillo se tarvii aikaa kaks tuntia.
Oikein!


13. Mitä pizza täytteitä valitsen pitsaani?
Ainaki ananas ja sitten ehkä kinkkua ja sitten jotain vihreetä päälle.

Joo! Tykkään myös herkkusienestä pitsassa.

14. Kuka on lempi tubettajani?

Joku Nieminen tai Janni Hussi
Lempitubettajani on Linda Ekroth. Janni Hussin videoita en edes yleensä katso, mutta tykkään seurata häntä instagramissa ja snapchatista.


15. Mikä on lempi kaupunkini?

Varmaan Joensuu kun se muuttaa sinne
Minulla ei ole tiettyä lempikaupunkia, mutta tykkään Tampereesta. Olen käynyt siellä 2 kertaa ja haluaisin sinne kyllä uudestaan.

16. Mikä on lempi jäätelömakuni?

Classic minttusuklaa kaupan jäätelöistä ja pallojäätelöistä fazeriina tai supertiikeri
Classic minttusuklaa on lemppaari kaupanjäätelö ja fazeriina pallojäätelö. Supertiikeristä pidin lapsena, mutta en pidä hirveesti vaniljajäätelöstä, ja minun mielestä se maistuu supertiikerissä paljon.



17. Mikä oli lempi sarjani pienenä?

Entiiä, vaikka winxclub
Ihan lapsena lempparini oli teletapit ja karhuset. Mutta sitten ehkä eskari-ikäisestä ylöspäin lempparini oli winxclub.

18. Mikä oli unelmieni työ lapsena?

Sykettä kun katoit niin Roosa halusi olla ensihoitaja ja naperoina leikitte opettajaleikkejä. Varmaan se opettaja on ollu lapsuuden unelmien ammatti.
Muistan kun opettajani kysyi alakoulussa, että mikä haluaisit olla isnoa, niin vastaukseni oli opettaja. On ihanaa päästä toteuttamaan tätä unelmaa syksyllä ♥


19. Mikä on meidän biisimme?

Varmaan söpö, kun kuunneltiini sitä joskus paljon.
Valitsin tämän kysymyksen tähän, koska minulla ei ole harmainta aavistusta, mikä voisi olla meidän biisimme. Mutta molemmat tykätään esimerkiksi JVG:n Nelisilmästä ja tykätään kuunnella sitä aina autossa. Mutta niin, minulla ei kyllä ole tähän mitään tiettyä vastausta.

20. Minkälaiset olivat ensitreffinne?

Olin Nean luona ja kysyin että nähtäisiinkö. Käytiin kävelyllä Ruukinrannalla. Sitten pelattiin Unoa ja lähtiessä Roosa halasi mua.


21. Mikä oli ensimmäinen yhteinen matkanne?

Kahestaan eka reissu oli Oulussa
Joo! Siitä seuraavana viikonloppuna oltiin Ilosaarirockissa ja tänä kesänä mennään Helsinkiin!

22. Milloin tapasit vanhempani?

Äidin tapasin seuraavalla viikolla siitä kun ruvettiin seurustelee. Ja isän näin siitä parin viikon päästä.
Lukas näki oikeastaan äidin ekalla tai tokalla kerralla kun nähtiin meillä. Se oli päivä ennenkuin ruvettiin seurustelee tai samana päivänä! Isän Lukas tapasi parin viikon sisällä, sitä en niin tarkalleen muista.




23. Kumpi meidän parisuhteessa sanoo viimeisen sanan?
Ihan sama mitä mä vastaan nii vastaan väärin. Mut entiiä, se riippuu asiasta, aika fifty-fifty.
Tässä on toinen kysymys, johon en tiennyt vastausta. Mutta siis, jos Lukaksen pitää lähteä kotiin, niin se lähtee vaikka kuinka anelisin sitä jäämään. Et siinä Lukas kyllä sanoo viimeisen sanan, mutta en sanoisi että se olisi niin jokaisessa tilanteessa, hah.

24. Mistä riitelemme eniten?
Ehkä viime aikoina siitä, että ei keretä enää nähä nii paljoa.
Minusta me ei riidellä. Ollaan riidelty vaan pari kertaa koko meidän yhdessäolon ajan. Enemmän saatetaan kinastella tai saada sanaharkkaa jostain asiasta, kuten siitä, että ei keretä nähä.

25. Millainen olen tyttöystävänä?

Ihana