KUULUMISIA

Moikka!

Pitkästä aikaa pääsen päivittelemään kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Viimeisten vuosien aikana elämääni ovat täyttäneet opinnot. Nämä ovatkin jo hyvällä mallilla ja olen tänä syksynä päässyt siirtymään työelämään. Sain tälle lukuvuodelle Kuhmosta vuoden määräaikaisen erityisopettajan viran. Koska työelämään siirtyminen herättää paljon ajatuksia, tulen varmasti päivittelemään niitä myös tänne aika ajoin.

Toisena suurena muutoksena onkin ollut Joensuusta takaisin muutto Kuhmoon. Sain vuokrattua Kuhmosta ihanan rivitalokolmion, josta olen nyt kesän aikana muokannut omannäköistä. Nyt alkaa tavarat olla paikoillaan ja arki asettunut, ja pääsen myös tänne päivittelemään kotiin liittyviä asioita.

Opintojen ja töiden lisäksi olen ottanut toisen ison harppauksen urallani vaikuttamistoimintaan liittyen. Asetuin viime keväänä ehdolle kunnallisvaaleissa kotipaikkakunnallani Kuhmossa. Äänimääräni riitti 2. varasijalle sekä useaan luottamustoimipaikkaan. Onkin mahtavaa päästä kehittämään kotipaikkakuntaa nuoren näkökulmasta ja harjoittelemaan kunnallista päätöksentekoa.

Näiden ohella olen myös aloittanut uuden harrastuksen, alttoviulun soittamisen. En ole oikeastaan ikinä ollut kovin musikaalinen, mutta kukapa tietää, jos joskus tulevaisuudessa opetankin musiikkia. Lähdin viime keväänä pohtimaan ratkaisuja omien musikaalisten taitojen kehittämiseksi ja viulun soittamisen aloittaminen alkoi kiehtoa minua. Eihän viulu sinällään edistä musiikin opettajuuttani, mutta ainakin saan kehitettyä omaa musikaalisuuttani.

Paljon on siis tapahtunut ja paljon on edelleen vapaa-ajalla tekemistä. Silti olen aika ajoin kaivannut tänne blogin pariin. Onkin siis aika herättää blogi henkiin, vaikkakin postauksia kerkeäisin kirjoittamaan epäsäännöllisemmin. 

Kivaa alkavaa viikkoa!

MIKSI HALUAN OPETTAJAKSI?

Moikka ja ihanaa heinäkuuta!

Pienen kesälomatauon jälkeen ajattelin kirjoittaa teille siitä, miksi haluan olla isona opettaja.

1. Lasten kanssa oleminen

Olen aina tykännyt viettää lasten kanssa aikaa ja kehitellä lapsille erilaisia aktiviteettejä, leikkejä ja pelejä. Olen myös aika lapsenmielinen, jolloin osaan heittäytyä lapsen asemaan ja leikkiä heidän kanssaan. Äitini miesystävän alakouluikäiset lapset saavatkin siis kokea monenlaisia ja erilaisia tekemisiä Kuhmossa käydessään. Olen myös ohjannut monenlaisia kerhoja, joissa parasta on ollut nähdä lasten ilo ja riemu.

2. Koululeikit lapsuuden lempileikkejä

Olen ihan pienestä astien tykännyt leikkiä opettajaa. Monet kesät leikittiin serkkujen kanssa koulua leikkimökissä. Lisäksi pienenä leikin leikkiä, jossa minulla oli mielikuvitusoppilaita, joille kehittelin muistiinpanoja. Siinä tulikin hyvin kerrattua kuluneen vuoden kouluasiat, joten ehkä nämä leikit ovat yksi syy hyvään koulumenestykseen.

3. Työllä on merkitys

Koen, että opettajan työllä on merkitystä. Voin työni avulla olla luomassa ja kehittämässä tuleville nuorille ja aikuisille turvallisempaa tulevaisuutta.

Opettaja on myös lapsien yksi suurimmista esikuvista. Koen, että lapsuuden esikuvilla on myös merkitystä etenkin varhaisnuoruudessa.

4. Opinnot mielenkiintoisia

Kun aloin miettiä opettajanopintoja, otin tottakai opinnoista selvää niin itse kuin myös kysymällä opoltani. Mielestäni opinnoissa tasapainoitteli sopivasti leikinmielisyys sekä teoriapainotteiset opinnot. Olen myös aina ollut huono sanomaan yhtä lempiainetta, sillä tykkään monista eri oppiaineista. Tämän takia opinnot sopivat minulle hyvin, sillä opinnot ovat erittäin monipuolisia, joita voi vielä painottaa sivuaineiden avulla.

5. Monipuolisuus työssä

Opintojen lisäksi myös työ on monipuolista. Uskoisin, että opettajan työssä ei tarvitse nähdä yhtäkään samanlaista päivää. 

Omaan työhön ja siihen, kuinka sen toteuttaa voi myös itse vaikuttaa aika paljon. Voit itse päättää, kuinka käsittelet minkäkin asian, miten organisoit oppitunnit ja niin edelleen. Vaikka en ole maailman luovin ihminen, on minulle tärkeää se, että voin saada omassa työssä oman käden jälkeni näkyviin.

6. Inkluusio ja integraatio

Joillekin nämä sanat voivat olla aivan vieraita, mutta siis pääpiirteittäin (minulle) nämä sanat tarkoittavat sitä, että erityislapsia ei tarvitse erotella enää erillisiin luokkiin, vaan he voivat opiskella "normaalien" oppilaiden kanssa. Tämä onkin syy sille, miksi haluan opiskella juuri erityisluokanopettajaksi. Haluan työskennellä mieluiten luokanopettajana, mutta haluan, että minulla on valmiudet vastata mahdollisesti inkluusion tuomiin erityisoppilaiden tarpeisiin omassa luokassani. Inkluusion aihe kiinnostaa minua erityisen paljon ja olenkin miettinyt tekeväni siitä ehkä kandia tai gradua tulevaisuudessa.

7. Lomat ja palkka

Kun opettajan työstä on kyse, ei voi olla mainitsematta lomia ja palkkaa. Lomat ovat pitkät ja tulevaisuudessa aina yhtä aikaa mahdollisten lasteni kanssa. 

Lisäksi viikonloput ovat pääsääntöisesti vapaita. Totta kai opettajan työssä pitää paljon tehdä töitä myös koulupäivän ohella: tuntien suunnittelu, valmistelu, kokeiden tarkastus... Silti kuitenkin viikonloppuisin ei tarvitse (muutamia koulutuspäiviä lukuun ottamatta) mennä töihin, vaan tarvittavat työt voi itse aikatauluttaa sopivaksi katsomallaan tavalla.

- Roosa -

Pääsykokeet: VAKAVAn tulokset ja soveltuvuuskokeet

Julkaisin viime viikolla ekan postauksen pääsykokeista. Kerroin mun fiiliksiä VAKAVAsta, siihen valmistautumisesta, valmennuksesta sekä koetilanteesta. Nyt ajattelin jatkaa tästä aiheesta ja kertoa siitä, kun sain VAKAVAn tulokset ja soveltuvuuskokeista.

Pääsykokeen jälkeen mun fiilikset oli siis ihan maassa. En odottanut ollenkaan, että olisin päässyt seuraavaan vaiheeseen. Meille oli kerrottu, että saisimme tulokset viimeistään 15.toukokuuta ja kun aikaisempina päivinä ei ollut tullut tietoa jatkoon pääsystä tai pääsemättömyydestä, oli se päivä yhtä sähköpostin päivittämistä. 

Ensimmäisen viestin sain vähän ennen puolta päivää. Se viesti oli mun ekasta hakukohteesta, Oulun luokanopettajan opinto-ohjelmasta ja siinä luki, että mut oli hyväksytty soveltuvuuskokeisiin kirkkain pistein. Olin niin onnellinen, että purskahdin itkuun! En olisi ikinä uskonut, että olisin päässyt jatkoon. 

Tästä viestistä ja onnellisuuden määrästä meni vain tunti kun sain toisen sähköpostin, missä kerrottiin, että olin päässyt Joensuuhun erityisluokanopettajan ja erityisopettajan soveltuvuuskokeisiin myös. Vaikka näiden jälkeen mulle tuli pari viestiä, että en ollut päässyt jatkoon, ei se enää haitannut. Olihan mulla jo kaksi soveltuvuuskoetta edessä.

Olin hakenut kolmeen kaupunkiin luokanopettajuutta, mutta on olemassa sääntö, että vain yhteen soveltuvuuskokeesee pääsee, vaikka pisteet riittäisi kaikkiin. Joten, vaikka olisin päässyt soveltuvuuskokeisiin pisteiden perusteella myös Jyväskylään ja Joensuuhun, sain mennä vain ylimmän vaihtoehdon, Oulun luokanopettajuudeen, soveltuvuuskokeisiin. Myöhemmin kun katsoin, olin päässyt Joensuuhun erkkaopen soveltuvuuskokeisiin vain 0,08 pisteen turvin! Siis jos yksikin vastaus olisi ollut enää väärin, en olisi päässyt soveltuvuuskokeisiin, heh, aika tiukille siis meni.

Olin aloittanut työt sillä välin, kun odotin ekan vaiheen tuloksia. Mulla ei siis ollut enää niin paljon vapaa-aikaa kuin VAKAVAan lukiessa. Muutenkin olin niin helpottunut soveltuvuuskokeisiin pääsystä, että en jaksanut heti alusta alkaen ruveta valmistautumaan täysillä siihen. 

Päätin kuitenkin ottaa samasta paikasta valmennuksen soveltuvuuskokeisiin. Mulla oli siis myös verkkovalmennus.comin soveltuvuuskoevalmennus. Sitä en käyttänyt yhtä aktiivisesti kuin VAKAVAn, mutta sieltä sain esimerkkejä haastattelukysymyksiin sekä ryhmätilanteessa toimimiseen.

Valmistauduinkin niiden avulla aika pitkälti. Mietin, mitä vastaisin kysymyksiin ja perusteluja niihin. Lisäksi luin opsia sekä opintojen sisältöjä, jotta vaikuttaisin pätevältä opiskelijalta. 

Mulla oli ekana Joensuun soveltuvuuskokeet. Me saatiin valita itse sopiva aika ja mulla oli aamun eka aika. Aattelin, että eipähän ainakaan mun edellä ole mitään loisteliasta hakijaa, jonka jälkeen mä vaikuttaisin ihan pliisulta.

Joensuussa soveltuvuuskokeet koostuivat parihaastettelusta, mikä tuli yllätyksenä mulle paikan päällä, sillä luulin, että haastattelu olisi yksin.

Olin matkustanut edellisenä päivänä jo Joensuun seudulle sukulaisten luo yöksi. Aamulla kun valmistauduin lähtöön, katsoin valmennuksen yhtä videota, jossa oltiin harjoiteltu ryhmätilanteessa toimimista. Lisäksi lähdin tosi ajoissa yliopistolle, jotta löytäisin oikean paikan varmasti ajoissa ja kerkeisin rauhassa valmistautua.

Meillä oli ekana parihaastattelu ja kuten jo sanoinkin, se tuli mulle yllätyksenä. Parihaastattelu kuitenkin rentoutti ainakin minua, koska silloin haastattelijat eivät oikein pystyneet ruveta grillaamaan minua vastauksistani. Lisäksi sain ideoita omiin vastauksiini pariltani.

Oli ihan kauheaa kun jäädyin yhden kysymyksen kohdalla totaallisesti. En siis millään keksinyt vastausta siihen. Kysymys oli: -Mikä sinulle on haastavaa muiden ihmisten kanssa toimiessa? En enää muista, mitä lopulta vastasin, mutta parini vastauksen jälkeen sain hyvin täydennettyä omaa vastaustani.

Mun pari on ihan päinvastainen kuin minä, Minä olin abiturientti, joka oli ekaa kertaa hakemassa minnekään kouluihin ja mun pari oli aikuinen nainen, jolla oli lapsia ja joka oli opiskellut jo luokanopettajaksi aiemmin.

Ryhmätehtävässä mulla oli tosi kiva ryhmä. Meidän tehtävänä oli sarjakuvien perusteella keskustella jostain ympäripyöreästä asiasta, jota en itse asiassa enää edes tarkasti muista. Mun ryhmässä oli paljon hiljaisia ihmisiä, joten sain varmasti pisteitä siitä, kun pyrin aktivoimaan heitä keskusteluun. Lisäksi kyselin muilta kysymyksiä, huolehdin ajankäytöstä ja lopuksi kokosin meidän vastauksen tuloksen ääneen koko ryhmän ja arvioijien tietoon. Uskon, että näistä sain ihan hyvin pisteitä.

Ryhmätehtävässä aihe oli niin ympäripyöreä, että mä en oman sarjakuvan osalta osannut vastata kysymykseen, josta meidän tuli keskustella. Mulle tulikin siinä pikku paniikki, että nytkö tähän tämä kaikki kaatuu. Pian kuitenkin keksin kysyä muilta siihen vastausta. Näin sain varmaankin piilotettua omaa tietämättömyyttä ja samalla otin muut huomioon: kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Näiden soveltuvuuskokeiden jälkeen mulle jäi kyllä tosi varma ja hyvä fiilis, mikä varmasti vaikutti siihen, että mulla ei ollut enää samanlaista tsemppiä valmistautua Oulun soveltuvuuskokeisiin. Kun tein yhteishakua, en ollut älynnyt, että Joensuussa voi samassa koulutusohjelmasas opiskella erityisopeksi ja luokanopeksi. Soveltuvuuskokeisiin valmistautuessa kuitenkin törmäsin tähän tietoon, jolloin Joensuu nousi kirkkaasti mun ykköstoiveeksi. 

Oulun pääsykokeisiin tuli toimittaa ennakkotehtävänä kirjoitelma itsestä. En muista enää mitä siinä piti kertoa, mutta sen pohjalta haastattelijat pystyivät sitten kyselemään kysymyksiä haastattelussa. Haastattelun luonne olikin Oulussa ihan toisenlainen. Haastattelijat tarttuivat vastauksiini jatkuvasti, vaativat perusteluja ja kysyivät lisäkysymyksiä. 

Oulun pääsykokeiisin kuului myös osaamisnäyte. Tiesin heti, kun kuulin tästä, että se ei olisi mun vahvinta osa-aluetta. En ole taiteellisesti, musikaallisesti tai liikunnallisesti lahjakas, joten en oikein tiennyt, minkä osaamista minä olisin siellä arvioijien edessä oikein esittänyt. Päätin kuitenkin tehdä esitelmän lasten osallisuudesta opetuksen suunnitteluun. 

Oulun soveltuvuuskokeista mulle ei jäänyt niin varma fiilis kuin Joensuun.

Kouluihin valinnan tulokset tulivat ripotellen. Näin VAKAVAn tsemppiryhmästä, että tiedot koulupaikoista olivat alkaneet tulla. Päivitinkin sitten puolen tunnin välein jatkuvasti opintopolkua... Ekana mulle tuli tieto Joensuusta. Muistan sen hetken varmaan ikuisesti: se oli ihan juhannuksen alla. Olin opettelmassa grillin käyttöä, sillä meillä oli tarkoitus viettää kavereiden kanssa juhannnusta meillä. Katsoin puhelimestani opintopolkua ja näin, että minut on hyväksytty. Rupesin hyppimään ja huutamaan onnesta. Katsoin mukamas ohjeet grillin käyttöön ja juoksin sisälle kertomaan hyvät uutiset perheelleni, soitin Lukakselle, isälle ja mummolleni. Olin niin onnellinen! Kivi vierähti sydämmeltä, kun ei tarvinnut enää pelätä välivuotta. En osaa vieläkään grillin käyttöä, sillä kouluun pääsy sekoitti kokonaan ajatukseni. Joensuuhun kouluun pääsin sit ihan hyvillä pisteillä, en enää rimaa hipoen...

Juhannuksena sain myös tiedon Oulusta. Jäin varasijoille siinä. Mulla puuttui vain pari hullua pistettä, että olisin päässyt sinnekin. Siis niin pienestä oli kiinni, että minne pääsin. 

Olen kuitenkin ollut ihan supertyytyävinen siihen, että pääsin Joesuuhun enkä ole harmitellut kertaakaan sitä, että en opiskelekaan Oulussa. Joensuussa saan kuitenkin kolmoispätevyyden automaattisesti, mikä helpottaa työnhakua ja töiden tekoa varmasti tulevaisuudessa.

Kouluun pääsyn jälkeen aloitin etsimään asuntoa, ilmoittauduin läsnäolevaksi opiskelijaksi, tein paljon töitä ja mietin tulevan asuntoni sisustusta. Minä myös tutustuin tulevaan koulutukseeni entistä paremmin. 

Tällainen on minun tarinani pääsykokeista. Olen onneksi selvinnyt yhden aineiston lukemisessa ja parilla soveltuvuuskokeella! Jos on kysyttävää tämän alan pääsykokeista, vastaan mielelläni, sillä kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, mä voisin puhua tästä aiheesta loputtomasti.

Hyvää tulevaa pääsiäistä!

Roosa

Pääsykokeet: VAKAVA

Moikka!

Kevät alkaa tehdä tuloaan jo kovaa tahtia, jonka myötä myös pääsykokeet alkavat lähenemään. Tänään kirjoittelen mun kokemuksia ja ajatuksia pääsykokeista.

Minä hain viime keväänä kouluun kuuteen eri paikkaan: Ouluun, Jyväskylään ja Joensuuhun opiskelemaan luokanopettajaksi ja erityisopettajaksi. Ekassa vaiheessa mulla oli VAKAVA -niminen pääsykoe, jolla pystyin hakemaan kaikkiin noihin kuuteen paikkaan. Paineet olivat siis kovat: jos reputtaisin tämän kokeen, en pääsisi minnekkään toiseen vaiheeseen ja välivuosi tulisi eteeni nopeampaa kuin olisin osannutkaan kuvitella. 

VAKAVA -kokeen aineisto julkaistiin mun viimeisen ylppärikokeen, eli matematiikan, jälkeisenä päivänä. Mä aloitin lukemisen heti, eli mulla ei ollut ylioppilaskokeiden ja pääsykokeiden lukemisen välissä mitään taukoa, minkä koen vain hyvänä. Mulle ei kerennyt nousta kynnystä lähteä taas lukemaan.

Meidän VAKAVA -aineistossa oli 4 kasvatustieteellistä artikkelia. Osa artikkeleista oli helpompia, mutta oli siellä myös vaikeampia artikkeleita. Lisäksi kokeessa jaettiin vielä viides artikkeli, josta oli myös kysymyksiä. 

Luin pääsykokeisiin joka päivä. Monet tykkäsi pitää välipäiviä, mutta minä en kokenut niitä tarpeellisiksi. Joku päivä luin enemmän ja opiskelin uusia asioita ja joinain päivinä keskityin kertaamiseen ja luin vähän kevyemmin. Minä kirjoitin PALJON muistiinpanoja. Saatoin kirjoittaa samasta kohdasta muistiinpanot moneen kertaan, jotta varmasti opin asiat. 

Tein esimerkiksi käsitekarttoja niin, että yritin muistella ulkoa mitä siihen aiheeseen liittyi. Jos en jotain muistanut, kirjoitin sen materiaaleista tarkistamisen jälkeen eri värillä, jotta se erottuisi sieltä paremmin.

Minulla oli myös valmennus käytössäni. Minun valmennukseni oli verkkovalmennus.comin valmennus, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Verkkovalmennuksella on eri valmennusvaihtoehtoja ja mulla oli käytössä OPETUS-paketti, johon kuului Facebookin tsemppiryhmä ja opetusryhmä. Tsemppiryhmässä tsempattiin toisia, oli yhteisiä soittolistoja ja perustettiin whatsapp-ryhmiä. Opetusryhmässä taas kyseltiin kysymyksiä aineistoon liittyen, jossa sekä toiset hakijat että valmentaja vastasi niihin. Mä käytin opetusryhmää testinä itselleni: katsoin toisten kysymyksiä ja mietin, osaisinko vastata niihin. Jos en osannut, katsoin mitä muut olivat vastanneet siihen. 

Valmennukseen kuului myös opetusvideot, jotka oli varmaan valmennuksen paras asia. Ne sisälsi tosi tarkasti ja selkokielellä kerrottuna artikkeleiden sisällön. Esimerkiski yhden artikkelin taulukoista en olisi ilman valmennusta saanut mitään irti. Olenkin sanonut, että ilman valmennusta tuskin olisin nyt koulunpenkillä opiskelemassa.

Lisäksi valmennuspakettiin kuului myös harjoituskokeita, joiden avulla oli helppo testata osaamistaan ja sen kehittymistä. Yksi tehtävä oli pääsykokeissa täsmälleen samanlainen kuin valmennuksen harjoituskokeessa. Sieltä olikin sitten hyvä napata itselle ne helpot pisteet pääsykokeissa!

Valmennuksessa annettiin myös todella tärkeitä ohjeita itse vastaamiistekniikkaan. Suosittelen valmennusta ihan kaikille. jotka ovat lukemassa VAKAVAAN. Valmennus on todella edullinen ja vaikka se toteutetaan kokonaan verkossa, toimii se älyttömän hyvin!

Itse koetta jännitin ihan hirveesti. Muistan kuinka pääsykoesalissa vain yritin keskittyä siihen, että en saa paniikkikohtausta ennen koetta, sillä mua jännitti niin paljon. 

Kokeessa osasin hyvin tehtävät, jotka pohjautu pääsykoemateriaaleihin. Kokeessa on pistetasoltaan eritasoisia tehtäviä. Joistain saa enemmän pisteitä oikeista vastauksista, mutta kääntöpuolena vääristä vastauksista lähti miinuspisteitä. Kokeessa tuli siis kikkailla omien vastauksien kanssa. Mä kävin kokeen ekana kokonaan läpi ja vastasin kohtiin, joiden vastauksista olin täysin varma. Sitten laskin näistä kohdista saatavat pisteet ja vertasin niitä viime vuoden pisterajoihin: pääsisinkö sillä pistemäärällä jatkoon. No enhän mä olisi päässyt, joten sitten mun piti käydä koetta vaan uudelleen ja uudelleen läpi ja vastata myös kohtiin, joista en ollut varma. Mä sorruin jopa arvailuunkin niiden tehtävien kohdalla, mistä lähti vähän miinuspisteitä.

Kokeessa jaettu aineisto oli minusta tosi sekava ja vaikea: en saanut siitä mitään irti. En olisi kokeen jälkeen edes osannut kertoa, mistä siinä kerrottiin. Kun yritin vastailla tämän uuden aineiston kysymyksiin kokeessa virtasi silmistäni vain kyyneleet, sillä en käytänössä osannut sitä lainkaan. Arvailin vain niitä kohtia, joista sai kohtuullisesti pisteitä ja joista lähti vähän miinuspisteitä.

Kokeen jälkeen vaan itkin ja olin täysin pettynyt itseeni. Olin täysin varma, etten pääsisi soveltuvuuskokeisiin, sillä kokeessa jaettava aineisto oli niin vieras ja tehtävät tosi soveltavia. 

Ajattelin ensin kirjoittaa tähän samaan postaukseen vielä siitä, kun sain VAKAVAn tulokset ja soveltuvuuskokeista, mutta huomasin nyt, että jos niin tekisin, postaus venyisi kilometrin pituiseksi. Voisin kirjoittaa ja puhua tästä aiheesta ihan loputtomasti!

Pääsin siis soveltuvuuskokeisiin ja VAKAVASTA läpi, mutta tästä kirjoittelen toisen postauksen tässä keväällä!

Tsemppiä niille, jotka aloittavat pääsykoeurakkansa tässä keväällä!

Roosa

Kevään lukulistalla olevat kirjat

Moikka ja hyvää sunnuntaita kaikille!

Keväisin on ihana liikkua ulkona, kun tiet alkaa sulaa ja aurinko paistaa. Joskus on kuitenkin ihana jäädä kotiin viltin alle lukemaan kirjoja. Itse tykkään myös silloin tällöin lukea kirjoja ennen nukkumaan menoa puhelimen räpläämisen sijaan.

Olen ollut iät ja ajat todella huono lukija, mutta haluaisin parantaa itsessäni tätä puolta. Olenkin löytänyt nyt monta mielenkiintoista kirjaa, jotka haluaisin lukea tässä tämän kevään aikana. Minulla kylläkin alkaa koulussa kurssit lisääntyä ja tahti kiihtyä, joten saa nähdä, mihin kaikkeen se aika riittääkään...

Minun kevään lukulistalla olevat kirjat:

1. Gummerus-Martat keittokirja ja 2. Annin ruokakirja 2

Kuten jo moneen otteeseen on tullut ilmi, olen ollut Joensuussa hieman laiska ruoan laittaja. Nyt kuitenkin kiinnostukseni ruoan laittoa kohtaan on lisääntynyt, joten myös kiinnostunut ruokakirjoihin ja oppaisiin on lisääntynyt. Löysin tällä viikolla kaksi tällaista ihanuutta Suomalaisesta kirjakaupasta, enkä malttanut olla ottamatta niitä mukaani. 

Molemmista löytyy ihania ja raikkaita uusia reseptejä. En malta oottaa, että pääsen testailemaan näitä!

3. Thomas Erikson- Idiootit ympärilläni

Tämän kirjan lukemisen olen itse asiassa jo aloittanut. Kirjahan kertoo siitä, kuinka voida paremmin ymmärtää muita ihmisiä ja itseään. Olen nyt kirjassa siinä vaiheessa, että siinä aletaan esittelemään eri värien persoonallisuuksien tyypillisiä piirteitä. Odotan jo innolla sitä, että pääsen tunnistamaan itseni piirteitä niistä. Samalla on myös kiva miettiä, kuka läheisistäni tai ystävistäni edustaa muita värejä :)

4. Maaret Kallio-Inhimillisiä kohtaamisia

Tämän kirjan ostin jo kesällä, mutta se on jäänyt pyörimään kaappien pohjalle. Nyt kun luin taas pitkästä aikaa kirjan takakantta, odotan jo innolla, että saan raivattua aikaa tämänkin lukemiselle. Tähän kirjaan sain suosituksen rakkaalta siskoltani. Tässäkin kirjassa pureudutaan elämää suhteessa itseen ja toisiin sekä ihmissuhteisiin.

5. Emma Rous- Au pair

Kaunokirjallisista teoksista rakastan eniten erilaisia jännäreitä, joissa on jokin mysteeri, jota pyritään selvittämään. Sellaiset kirjat tempaavat minut heti mukaansa. Tämä kirja on ilmeisesti hyvä esimerkki sellaisesta kirjasta. Bongasin tämän Suomalaisessa kirjakaupassa, mutta kun ostoskorissa olivat jo kokkailukirjat, piti minun vielä jättää tämä sinne odottelemaan. Pitää vielä kurkata kirjastoista tätä kirjaa, jotta kaikkea ei tarvitsisi itselle hamstrata :)

Kirja on siis helmikuussa ilmestynyt uutuus, joka kertoo mysteerinomaisista perhesalaisuuksista:

"Samana päivänä, kun kaksoset Seraphine ja Danny Mayes syntyvät, heidän äitinsä heittäytyy kuolemaansa talon takaiselta kalliojyrkänteeltä ja kaksosten isoveljeä hoitanut au pair, Laura, katoaa.

Kyläläisten keskuuteen jäävät elämään huhut mustakaapuisista hahmoista, vaihdokkaista ja varastetusta lapsesta.

25 vuotta myöhemmin Seraphine käy veljineen läpi tapaturmaisesti kuolleen isänsä jäämistöä, kun heidän käsiinsä osuu kaksosten syntymän päivänä otettu valokuva. Kuvassa poseeraavat onnellisen näköiset vanhemmat, isoveli Edwin – ja vain yksi vauva.

Seraphine ei pääse irti epäilyksestä, etteivät hän ja Danny todellisuudessa olekaan kaksosia, ettei hän itse olekaan se, joka on luullut olevansa, ja että heidän äitinsä kuolemaan liittyy enemmän, kuin mitä hänelle on kerrottu.

Kuka on kuvassa oleva lapsi, ja mitä talossa tuona yönä tapahtui? Vain yksi henkilö tietää vastaukset, ja Seraphine on päättänyt löytää hänet." 

(Minerva kustannus: http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1502, luettu 27.2.2019)

Hyvää tulevaa viikkoa toivottaen,

Roosa

Mun viikonloppu ja rullakebab resepti!

Moikka!

Mun viikonloppuni sujui todella rauhallisissa ja hyvissä merkeissä. Lukas pääsi ekaa kertaa lomille armeijasta, joten vietin melkein koko viikonlopun hänen ja hänen perheensä kanssa.

Pääsin tällä viikolla torstaina jo tulemaan Kuhmoon, joten perjantaina olikin aikaa tehdä vähän sijaisuuksia koululla sekä nauttia kotona olemisesta, ennen Lukaksen luo menoa.

Viikonloppuun sisältyi lautapelien pelaamista, elokuvien ja sarjojen katselua sekä kokkaamista. Tarkoitus oli myös käydä mäenlaskussa ja luistelemassa, mutta pakkanen sai meidät toisiin ajatuksiin. En olisi halunnut viikonlopun päättyvän ikinä!

Lauantaina saimme myös idean kokeilla itse rullakebabin tekoa. Päätimme valmistaa itse myös kebabin. Ajattelin nyt vielä jakaa teille reseptin, sillä nämä itse tehdyt rullakebabit veivät kielen mennessään. Tullaan varmasti tekemään joskus vielä uudelleen näitä!

Homemade rullakebab (8kpl)

Kebab:

1,4kg nautasika jauhelihaa

50g suolaa (me käytettiin burgerisuolaa ja himalajansuolaa)

mustapippuria myllystä rouhittuna oman maun mukaan (me laitettiin aika paljon)

chilipippuria myllystä oman maun mukaan

n. 2,5 tl paprikajauhetta

Ekana me laitettiin jauheliha monitoimikoneeseen, jotta siitä tulisi hienojakoisempaa. Sen aikana mitattiin kulhoon mausteet. Kun jauheliha oli tarpeeksi hienoa, lisättiin se kulhoon ja mausteet sekoteltiin tasaisesti jauhelihan joukkoon.

Sen jälkeen jauhelihasta muotoiltiin pötkö, joka laitettiin ekana leivinpaperin mutkaan tiukasti ja sen jälkeen vielä folioon.

Tämän jälkeen pötkän pohjaan tehtiin haarukalla reikä ja laitettiin uuniin paistumaan kolmeksi tunniksi (120 astetta).

Kun liha oli ollut uunissa tarvittavan ajan, nostettiin se jäähtymään. Vielä ennen leikkaamista me käytettiin lihaa jonkin aikaa ulkona, jotta leikkaaminen helpottui. 

Me leikattiin liha terävällä veitsellä. Leikkaamisen jälkeen me käytettiin palasia vielä paistinpannulla, että ne vähän ruskistui.

Rulla (pohja ja täytteet):

POHJA:

4dl lämmintä vettä

runsas loraus öljyä

2 tl suolaa

2 tl kuivahiivaa

1dl ruisjauhoja

8dl vehnäjauhoja

TÄYTTEET:

juustoraaste

salaatti

kurkku

tomaatti

salaatinkastike

kebabkastike

Ensin me lämmitettiin vesi, jonka jälkeen lisättiin siihen öljy. suola ja kuivahiiva. Kun nämä oli sekoitettu, lisättiin seokseen ruisjauho ja sen jälkeen vehnäjauhot. Tärkeintä oli, että taikina alustettiin hyvin, sillä se helpotti kaulitsemista.

Taikinaa ei tarvinnut kohottaa, joten heti alustamisen jälkeen me jaettiin taikina 4 osaan ja kaulittiin osat leivinpaperin päällä uunipellin kokoisiksi.

Kaulitsemisen jälkeen taikinan päälle ripoteltiin juustoa ja paistettiin sitä 6 minuuttia uunissa (250 astetta).

Heti kun pohja oli otettu uunista, me alettiin täyttää rullaa. Täytteethän voi valita itse maun mukaan, mutta meillä täytteinä oli kebabin lisäksi jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, talon salaatinkastiketta sekä kaupan valmista kebabkastiketta.

Täytteiden jälkeen me pyöritettiin pohja rullalle ja kietaistiin folioon.

Vielä ennen syömistä katkastiin rulla keskeltä poikki. Näin tällä ohjeella saimme valmistettua 8kpl rullia.

Tämän reseptin löysimme tästä blogista!

Hyvää tulevaa viikkoa toivottaen,

Roosa

Jouluperinteet

Moikka ja hyvää joulua!

Taas on se aika vuodesta, kun vietetään joulua lähimmäisten ja rakkaidensa kanssa.

Jokaisella on omat jouluperinteensä, joista halutaan pitää kiinni. Niin on myös meillä ja kerron teille nyt niistä.

Aamulla lapsena ainakin minä heräsin jo aika varhain, koska olihan luvassa superjännä päivä. Viime vuosina herääminen on kuitenkin alkanut vähän venyä. Herään yleensä kuitenkin sen verran ajoissa, että kerkeän hetken katsoa Joulupukin kuumaalinjaa ja muita jouluisia lastenohjelmia. 

Meillä äiti on yleensä jo aamulla ollut hääräilemässä keittiössä ja sieltä on aina tullut ihana joulun tuoksu koko taloon. Äidin yksi perinne on paistaa jouluaamuna pipareita, jotta talossa tuoksuisi niiltä ja joululta.

Aamupäivällä äidin veljet tulevat yleensä käymään meillä, jonka yhteydessä syödään aamupalaa ja kahvitellaan. Kun kuulumiset on siinä vaihdettu, ollaan me lähdetty käymään hautausmaalla muistamassa edesmenneitä sukulaisia. Viime vuosina minä ja siskoni ollaan kuitenkin jätetty tämä reissu välistä ja käyty oma reissu illalla, kun on jo pimeää.

Kun hautausmaalta on palattu, alamme me pikku hiljaa valmistamaan jouluruokaa ja kun se saadaan valmiiksi nautimme me siitä. Meidän joulupöytään kuuluu perinteisesti, kinkku, perunat ja makaroni, lohi eri muodoissa, rosolli, erilaiset laatikot ja montaa eri salaattia ja monet muut herkut. Mun oma lempparisalaatti on Waldorfin salaatti. 

Jouluruoan jälkeen ollaan yleensä levätty hieman. Lapsuudessa mun vanhemmat halusi ottaa päiväunet. Se olikin ihan kidutusta lapselle, kun en olisi millään malttanut odottaa, että lahjat avattaisiin jo. Nykyään käyn tässä vaiheessa hautausmaalla muistamassa edesmenneitä sukulaisiani ja läheisiäni.

Kun päiväunilta on herätty, lämmitetään meillä joulusauna. Sillä aikaa kun sauna lämpenee kahvitellaan me jouluisten herkkujen, kuten torttujen, erilaisten juustokakkujen ym. äärellä. 

Meidän joulusaunaan kuuluu perinteisesti saunavihdat, jotka me ostetaan naisten messuilta joulukuun alussa. Tänä vuonna minä hankin meidän perheelle pari vihtaa yhtenä joululahjana. 

Saunan jälkeen aletaan pikku hiljaa avata lahjoja. Meillä ei ole minun ja siskoni lapsuuden jälkeen käynyt joulupukkia, paitsi viime vuonna kun meillä oli joulua viettämässä pienempiä lapsia, jotka uskovat vielä siihen.

Lahjojen avaamisen jälkeen me vietetään yhdessä aikaa, katsotaan elokuvia ja keksitään muuta yhdessä tekemistä. Tänä jouluna pelattiin esimerkiksi uutta lautapeliä.

Meidän jouluaattomme kulkee siis aika perinteisellä kaavalla, ilman mitään suurempia erikoisuuksia :)

Millainen joulu teillä on?

Roosa

Mikä on suurin pelkoni?

Tähän olen kylläkin vastauksen jo paljastanut omassa esittelyssäni, johon linkki löytyy blogin yläosasta.

En ole siis ikinä pelännyt hämähäkkejä tai muita vastaavia. Olen jopa silittänyt kuollutta kyykäärmettä lapsena, koska minusta se oli jotenkin mielenkiintoista. Pelkoni ei siis liity mihinkään konkreettiseen. Suurin pelkoni liittyy tunteeseen, yksinäisyyteen. Suurin pelkoni on yksinäisyys ja se, että menetän kaikki läheiseni.

En tiedä, minkä takia tästä on tullut suurin pelkoni. En ole elämässäni kokenut mitään pitkäaikaista yksinäisyyttä. Tottakai välillä, varmaankin jokainen, kokee yksinäisyyttä kun kavereilla on omia menoja ja muu perhe on esimerkiksi matkoilla.

Pelkooni vaikuttaa varmasti se, että olen aina täyttänyt vapaa-aikani kaikella tekemisellä. Kuten kerroinkin jo aiemmin, kulutin lukion 3.vuoden ohjaten neljää kerhoa, käymällä joogatunnilla sekä sählyssä. Toimin myös nuorisovaltuustotoiminnassa, maakunnallisessa nuvassa puheenjohtajana ja kunnallista nuvaa olin mukana suunnittelemassa. Kirjoittelin paikallislehteen, Kuhmolaiseen, juttuja ja pyrin näkemään poikaystävääni, sukulaisiani sekä ystäviäni. Minun ei siis ole tarvinnut pohtia, kuinka kuluttaisin vapaa-aikaani kaiken tämän jälkeen.

En voisi kuvitella, että vapaa-aikani olisi vain tyhjää. Olen tottunut aikatauluttamaan elämääni ja että elämäni on täynnä tekemistä. Tämä onkin varmasti osanaan syynä siihen, että pelkään yksinäisyyttä ja elämäni tyhjentymistä ja tylsistymistä.

Toisena syynä on varmasti se, että minulla ei ikinä ole ollut yhtä parasta kaveria. Olen aina ollut kaveriporukoissa ja en ole ikinä ollut kenenkään kanssa bestis tai vaihtanut bestis -korua kenenkään kanssa. Se, että minulla ei ole lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa ollut yhtä tiettyä kaveria, jolle uskaltaisin kertoa kaiken, vaikuttaa siihen, että pelkään etten tule saamaan ikinä kaveria, jolle voisin kertoa kaiken mitään pois jättämättä tai piilottelematta. Onneksi yhdeksännellä luokalla lähennyin pikkusiskoni kanssa ja nykyään Veera on minun paras ystäväni (Lukaksen ohella tietenkin).

Lukioaikana olen myös saanut uusia ystäviä, joiden kanssa jaan samanlaisia ajatuksia asioista, jonka myötä en ole edes kaivannut elämääni enää yhtä tiettyä bestistä. Tottakai minulla on myös ystäviä alakouluajoilta.  Yksi niistä muuttaa kanssani yhtä aikaa Joensuuhun ja en malta odottaa, että pystyn taas viettämään aikaa enemmän hänen kanssaan.

Muuttamisessa minua eniten pelottaa se, että jään yksin. Tottakai tiedän, että tulen kohtaamaan samankaltaisia ihmisiä yliopistolla ja saamaan sitä kautta uusia ystäviä. Ja tottakai lapsuudenystäväni ja sukulaiseni, jotka asuvat Joensuussa tai siinä lähellä ovat myös auttamassa minua ja tukenani.

Mutta tottakai sisimmässäni pelkään sitä, että en tule saamaan samanlaisia ystäviä kuin minulla täällä Kuhmossa. Mielestäni se pelko on myös ihan tervettä. Ei ole hyvä taikka tervettä lähteä soitellen sotaan, kohti tuntematonta liian suurin odotuksin. Pieni pelko antaa sopivaa varovaisuutta kavereiden etsimiseen.

Mutta onneksi Kuhmon ystäviin voi aina pitää yhteyttä ja Kuhmoon voi helposti palata esimerkiksi viikonloppuisin, varsinkin kun Joensuuhun ei todellakaan ole pitkä matka. Nykyajan skypet ja puhelut ovat niin laadukkaita, että jospa se auttaisi siihen, että en joutuisi kohtaamaan suurinta pelkoani.

Kirjoitin tästä aiheesta myös yhdessä esseessä lukiossa. Muistan kuinka kirjoitin, että yksinäinen voi olla, vaikka ihmisiä olisi ympärillä paljon. Ympärillä olevien ihmisten pitää olla huomioonottavia ja välittäviä. Yläkoulussa vietin välitunneilla aikaa kaveriporukassa, jossa kukaan ei sanonut minulle mitään. Koin olevani yksinäinen, vaikka en ollutkaan yksin välituntia. Tämä teki minut myös ylivarovaiseksi. Kun muut keskustelivat jostain aiheesta, johon minulla olisi ollut kommentti, mietin oman kommenttini muotoilua niin paljon, että puheenaihe kerkesi jo vaihtua. Pelkäsin epäonnistumista.

Epäonnistuminen on omalla tavallaan myös yksi suuri pelkoni. Olen aina vaatinut itseltäni täydellisyyttä. Joku varmaan ajattelee, että miksi tai että justjoo miten pinnallista, mutta minulle on ollut tärkeää elämässä menestyminen. Olen halunnut hyvät todistukset ja hyvän maineen, jos joskus vaikka palaisinkin yhteistyöhön heidän kanssaan. Tulevaisuus näyttääkin, että ovatko minun opettajani joskus kollegoitani. Epäonnistumisen pelosta olen kuitenkin pyrkinyt opettelmaan pois. Olenkin yrittänyt muuttaa ajatusmaailmaani siihen, että aina ei voi onnistua.  Sitä hoen kun frisbeegolffaan ja kiekko lähtee väärään suuntaan tai kun englannin kokeesta sain huonon arvosanan. Aina ei jaksa löytää kaikesta sitä positiivista. Ja minusta se on ihan ymmärrettävää. Ei aina pidäkään olla hälläväliä asenne, sillä muutenhan omien tavotteiden saavuttaminen ei voisi olla edes mahdollista. Sopiva täydellisyyden hakeminen on siis ihan hyvästä. 

Mitä sitten, kun joudun kohtaamaan pelkoni? Tottakai pelon kohtaaminen ahdistaa ja saa surulliseksi. Onneksi olen puhunut pelostani Lukakselle, perheelle ja ystäville, joten he ymmärtävät ja osaavat varmasti piristää minua, jos joskus olisin yksin asuessani yksinäinen.

He ovat myös opettaneet minulle, että ei täydellinen aina tarvitse olla. Äitikin on sanonut, että ei kaikessa voi olla hyvä. Tärkeää on, että vanhemmat sanovat näin, sillä silloin ainakin minä voin hyvällä omalla mielellä keskittyä niihin hyviin suorituksiini, enkä niin niiden epäkohtien löytämiseen, niiden murehtimiseen ja niistä poispääsemiseen. Minusta jokaisen tulisinosatakin nimetä asia, jossa on huono. Ja nimeämistä tärkempää on vielä hyväksyä se.

Mitkä ovat teidän pelkonne?

Boyfriend tag 2

Julkaisin joskus ajat sitten boyfriend tagin poikaystäväni kanssa, josta sain positiivista palautetta. Tässäpä siis toinen osa...

1. Mistä ruoasta pidän/en pidä?
Roosa tykkää aika monesta ruoasta, esim. kasvisruoasta. Roosan lempiruoka on varmaan uunissa paistetut kasvikset ja grilliruoka.
Roosa ei tykkää tonnikalasta.

Lukas on kyllä siinä oikeassa, että tykkään monesta ruoasta, ja minulle itselle on lähes tulkoon mahdotonta sanoa lempiruokaani. Mutta Lukaksen äidin tekemät kasvikset uunissa ovat ihan parhautta!

Taisin juuri pari päivää sitten mainita Lukakselle, että minä en hirveästi tykkää tonnikalasta. En pidä myöskään seistä! Myös monien suosikki lasagne/lasagnette kuuluu minun inhokkeihini.

2. Katson telkkaria. Mitä sieltä luultavimmin tulee?
Selvityjät Suomi! Ja Salkkarit.

Eniten minun televisiostani näkyy kyllä Uusi Päivä. Kesän ajan olen katsonut vanhoja jaksoja ja syksyllä tulen katsomaan vielä lisäksi uusiakin jaksoja. Lisäksi Lukaksen mainitsemat Selviytyjät Suomi ja Salkkarit kuuluvat lempisarjoihini. Temptation Island Suomi kuuluu myöskin ohjelmiin, joita seuraan. Olen itseasiassa seurannut sitä ensimmäisestä kaudesta alkaen.

3. Missä olen erityisen hyvä?
Roosa on erityisen hyvä opettamisessa ja yhteiskuntaopissa (ja koulussa yleensä). 

Minä en oikeastaan osaa sanoa missä olisin hyvä. Mä oon ainakikn hyvä hukkamaan mun tavaroita (varsinkin puhelimeni)!

4. Missä olen huono?
Roosa ei oo huono missään

Minä olen asiasta kyllä vähän eri mieltä. Minä olen ainakin todella huono häviämään. Olen myös aika huono englannissa.

5. Mitä pelkään?
Roosa pelkää, että se menettää jonkun läheisen.
Totta! Pelkään myös yksinäisyyttä. Tästä aiheesta on myös jonkun ajan päästä tulossa uutta postausta.

6.  Miten minut saa ärsyyntymään?
No, mä oon ärsyttänyt Roosaa aika monesti. Viimeksi ärsytin sitä kun hävitin mun juhlakengät.

Minut saa ärsyyntymään, kun kertoo jotakin juttua, niin jutun kertoja jää takertelemaan. Esimerkiksi, että tapahtuiko jutun tapahtumat eilen vai toissa päivänä. 
Lukaksella on tapa leikkiä uimassa Titanicin Jackin hukkumiskohtuasta. Se saa myös minut todella ärsyyntymään.

7. Entä piristymään?

Kun keksii jotain kivaa tekemistä. 

Kyllä! Riittää kuhan minun ajatukset saa pois siitä ärsyttävästä tai surullisesta asiasta.

8. Jos asuisin ulkomailla, niin missä?

Varmaan Ruotsissa (ihmettelen kyllä miks)

En oikein osaa sanoa mitän tiettyä maata. Tykkään asua Suomessa, enkä haluaisi muuttaa täältä pois. Mutta jos tulisi tilanne, että joutuisin täältä pois muuttamaan, haluaisin muuttaa johonkin Pohjoismaahan, kuten Ruotsiin, Norjaan tai Islantiin. 

9. Minkälaista musiikkia inhoan?

Heviä

Lukas on tässäkin oikeassa. Lisäksi en pidä rockista tai YleX:än illalla kuuluvasta musiikista.

10. Minkälaisista elokuvista pidän?
Romanttisista teinijutuista

Näiden lisäksi kun mukana on hieman jännitystä, en elokuvalta vaadi enempää! Inhoan yli kaiken kauhuelokuvia.

11. Minkä parissa vietän mielellään monia tunteja? 

En oikein osaa sanoa mitään tiettyä, mutta ainakin se tykkää kun vietetään paljon aikaa yhessä.

Lapset ovat yksi asia, joiden kanssa viihdyn useitakin tunteja. Siitä kertoo, esimerkiksi se, että ohjasin lukion kolmannella neljää kerhoa. Tykkään myös keksiä aktiviteetteja ja tekemistä sisko- ja velipuolelleni.

12. Kuinka kauan tarvitsen aamulla aikaa valmistautumiseen?
Nykyään herätyksestä töihin menee noin tunti, kun Roosa ei meikkaa. Mutta kun Roosa meikkaa niin sillo se tarvii aikaa kaks tuntia.
Oikein!

13. Mitä pizza täytteitä valitsen pitsaani?
Ainaki ananas ja sitten ehkä kinkkua ja sitten jotain vihreetä päälle.

Joo! Tykkään myös herkkusienestä pitsassa.

14. Kuka on lempi tubettajani?

Joku Nieminen tai Janni Hussi

Lempitubettajani on Linda Ekroth. Janni Hussin videoita en edes yleensä katso, mutta tykkään seurata häntä instagramissa ja snapchatista.

15. Mikä on lempi kaupunkini?

Varmaan Joensuu kun se muuttaa sinne

Minulla ei ole tiettyä lempikaupunkia, mutta tykkään Tampereesta. Olen käynyt siellä 2 kertaa ja haluaisin sinne kyllä uudestaan.

16. Mikä on lempi jäätelömakuni?

Classic minttusuklaa kaupan jäätelöistä ja pallojäätelöistä fazeriina tai supertiikeri

Classic minttusuklaa on lemppaari kaupanjäätelö ja fazeriina pallojäätelö. Supertiikeristä pidin lapsena, mutta en pidä hirveesti vaniljajäätelöstä, ja minun mielestä se maistuu supertiikerissä paljon.

17. Mikä oli lempi sarjani pienenä?

Entiiä, vaikka winxclub

Ihan lapsena lempparini oli teletapit ja karhuset. Mutta sitten ehkä eskari-ikäisestä ylöspäin lempparini oli winxclub.

18. Mikä oli unelmieni työ lapsena?

Sykettä kun katoit niin Roosa halusi olla ensihoitaja ja naperoina leikitte opettajaleikkejä. Varmaan se opettaja on ollu lapsuuden unelmien ammatti.

Muistan kun opettajani kysyi alakoulussa, että mikä haluaisit olla isnoa, niin vastaukseni oli opettaja. On ihanaa päästä toteuttamaan tätä unelmaa syksyllä ♥

19. Mikä on meidän biisimme?

Varmaan söpö, kun kuunneltiini sitä joskus paljon.

Valitsin tämän kysymyksen tähän, koska minulla ei ole harmainta aavistusta, mikä voisi olla meidän biisimme. Mutta molemmat tykätään esimerkiksi JVG:n Nelisilmästä ja tykätään kuunnella sitä aina autossa. Mutta niin, minulla ei kyllä ole tähän mitään tiettyä vastausta.

20. Minkälaiset olivat ensitreffinne?

Olin Nean luona ja kysyin että nähtäisiinkö. Käytiin kävelyllä Ruukinrannalla. Sitten pelattiin Unoa ja lähtiessä Roosa halasi mua.
♥

21. Mikä oli ensimmäinen yhteinen matkanne?

Kahestaan eka reissu oli Oulussa

Joo! Siitä seuraavana viikonloppuna oltiin Ilosaarirockissa ja tänä kesänä mennään Helsinkiin!

22. Milloin tapasit vanhempani?

Äidin tapasin seuraavalla viikolla siitä kun ruvettiin seurustelee. Ja isän näin siitä parin viikon päästä.
Lukas näki oikeastaan äidin ekalla tai tokalla kerralla kun nähtiin meillä. Se oli päivä ennenkuin ruvettiin seurustelee tai samana päivänä! Isän Lukas tapasi parin viikon sisällä, sitä en niin tarkalleen muista.

23. Kumpi meidän parisuhteessa sanoo viimeisen sanan?

Ihan sama mitä mä vastaan nii vastaan väärin. Mut entiiä, se riippuu asiasta, aika fifty-fifty.
Tässä on toinen kysymys, johon en tiennyt vastausta. Mutta siis, jos Lukaksen pitää lähteä kotiin, niin se lähtee vaikka kuinka anelisin sitä jäämään. Et siinä Lukas kyllä sanoo viimeisen sanan, mutta en sanoisi että se olisi niin jokaisessa tilanteessa, hah.

24. Mistä riitelemme eniten?

Ehkä viime aikoina siitä, että ei keretä enää nähä nii paljoa.

Minusta me ei riidellä. Ollaan riidelty vaan pari kertaa koko meidän yhdessäolon ajan. Enemmän saatetaan kinastella tai saada sanaharkkaa jostain asiasta, kuten siitä, että ei keretä nähä.

25. Millainen olen tyttöystävänä?

Ihana
♥

Boyfriend tag

Hei!

Blogeissa ja YouTubessa on nykyään paljon tällaisia poikaystävähaasteita, jonka myötä halusin minäkin sen tehdä. Onnekseni poikaystäväni suostui haasteeseen mukaan.
Me ollaan seurusteltu nyt 3 kuukautta.
Tutustuttiin snapchatin kautta eräänä sunnuntaina. Sitten me alettiin vaa juttelee ja päivien kulues juteltiinkin vaa enemmän ja enemmän. Sit Lukas kysy et nähtäiskö ja sit sen jälkeen nähtiin muutaman kerran ja sit alettiin seurustella. 

1. Kerro omin sanoin, miten juttuemme lähti liikkeelle?

- Roosa laitto mulle snäppii ja sit ruettii vaa juttelee ja siitäpä se sit lähti

2. Kerro hyvä ja huono asia tyttöystävästäsi?

-Hyvä: vähä vaikee valita vaa yks mut roosa on aina tosi hauska
Huono: roosa ei arvosta itteesä tarpeeks:(

3. Minkä väriset silmät Roosalla on?

-Semmoset vaaleen siniset

 4. Kuka on tyttöystäväsi paras kaveri?

- Varmaa tiia mut jos sen siskoki lasketaa ni sit ehkä veera

5. Jos Roosa keräilisi jotain, mitä se todennäköisesti olisi?

-No pokemoneitaha tuo keräilee

6. Mikä on Roosan hauskin/oudoin tapa?
-Hauskin: ku se puhuu unissaan
Oudoin: se haluu suojella jääkarhuja
- Siis mä puhun oikeesti JOKA yö unissani. Oon puhunu syömisestä, tanssimisesta ja jopa pokemoneista.

- Lisäks mun on pakko aina sammutella aloja kaikkilata, jotta jääkarhut selviäisi hengissä...

7. Mitä musiikkia Roosa kuuntelee eniten?

-Iisakkia
- Käytiin mun siskon kanssa kesällä Isacin keikalla ja sen jälkeen oon ollu Ellioter. Lukaski varmaa osaa ne biisit ulkoo, kun kuuntelen aina sitä...

8. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

- Varmaa kouluruoka
- Lisäks vihaan riisiä yli kaiken! Ne on niinku matoja söis, hyi!!!

9. Jos Roosa katsoo netflixiä, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

-Gossip girl

10. Mistä elokuvista Roosa pitää/ei pidä?

- Se tykkää varmaa jostai romanttisista elokuvista ja ei tykkää kauhu/scifielokuvista
- Oikeestaan mä tykkään eniten semmosista teinielokuvista, mutta kyllä nuor omanttisetki on aika kivoja. 

11. Mikä on Roosan lempikukka?
-Ruusut

12. Mikä on Roosan lempipokemon?
-Pikachu mut unissaa se puhu psyduckist

13. Mikä on Roosan lempivaate?
-Se osti vasta jotkut uuet housut ni varmaa ne
- Tää on oikeesti totta! En vaa tiiä mistä Lukas tän ties, koska mä en oo ainakaa mielestäni sitä ääneen sanonu :)

14. Mikä saa Roosan aina nauramaan?
-Ku sitä kutittaa

15. Mihin turhaan Roosa aina käyttää aikaansa?
- Läksyihin

- Haha, voidaan olla montaa eri mieltä, että onko läksyt turhia.

<3:lla Roosa ja Lukas